Toukokuisena sunnuntaina olin Riihimäellä ryhmänäyttelyssä Koiruuksia -pajan  myyntikojun kanssa.  Käydäkseen myymässä tuotteita koiranäyttelyissä, se vaatii TODELLA paljon tekemistä.


Valmistelut
Yleensä Koiruuksia pajan valmistelut aloitetaan selvittämällä mitä rotuja näyttelyssä on.  Jos kyseessä on ryhmänäyttely, vaatii se mukien ja muiden rotutuotteiden lajittelua.  Lahden koira näyttelyn jälkeen olin jättänyt kaikki tuotteet  pakkauslaatikoihin.  Nyt kävin kaikki mukit läpi uudelleen ja erotin 9 ja 2 ryhmän rotumukit pois. Ne pakkasin erillisiin laatikoihin, sillä ne tulisivat esille. . Muut rotumukit tulisivat myös mukaan ja  nekin piti vielä plärätä uudelleen laatikoihin, kun osa oli otettu välistä pois.  Ne tulevat  myyntikojuun vain laatikoissa, ei esille, sillä 3x3 metrin teltassa tila on rajoitettu ja hyvin pieni. Rintaneuloja ja magneetteja en käynyt läpi, vaan ajattelin tsekata ne vasta paikanpäällä. Ne kun olivat jo valmiiksi pakkauslaatikoissaan ja niistä tulisi kuitenkin kaikki rodut esille.

Telttaputket oli kannettu jo pakettiautoon,  ja lisäksi lastattiin monta monituista muovilaatikkoa  täynnä tuotteita, lisäksi  teltan seinät ja katto, myyntipöydät,  ja  pöydille tulevat korokelevyt.  Myös  yrityksen nimikyltit, ja kaikenlaiset pakkaustarvikkeet, tuotelaput  ym. pitää muistaa ottaa mukaan.  
 

Sää tarkkailussa
Eniten ulkonäyttelyissä jännittää, millainen ilma on tulossa. Kova tuuli  ja  myrskyisä ilma on kaikkein pahin. Sillä silloin on  teltta vaarassa lähteä lentoon ja tuotteet kaatuilevat ja voivat rikkoontua. Sade on tietysti kaupankäynnin kannalta huono, ja liika kuumuus saa myös koiranäyttelyväen hieman huonosti liikkumaan. Se on myös tukalaa koirien kannalta. Ja minä itse en siedä kuumasti porottavaa aurinkoa ollenkaan, sillä migreeni on auringosta johtuen melko varma saalis!
Mutta nyt näytti ilma ainakin lupaavan hyvää aurinkoista  eikä tuulta nimeksikään.  Menimme pystyttämään myyntikojua  mieheni Ilkan kanssa jo edellisenä päivänä eli lauantaina.  Näyttelypaikalla oli jo kova kuhina päällä kun talkoolaiset  ahersivat  kehien ja kehätelttojen kimpussa. On hienoa, että yhä löytyy talkoohenkeä, vaikka kyllähän se taitaa koko ajan olla vähenemään päin sellainen innostus.  Oli erittäin ilo huomata, että näyttelystä vastaavalla henkilöllä oli narut hyvin käsissään!  Kiitos siitä!
 

Myyntipaikka
Näyttelypaikka, sekä myyntiteltan paikka oli erinomainen. Paikka oli jopa niin hyvä etten ollut sellaiseen varautunut. Yleensä paikka saattaa olla alustaltaan epätasainen ja  kojut ovat niin vierekkäin että myyntipöydän saa vain yhdelle sivulle. Nyt käytössä olisi ollut peräti kolme sivua.  Sitä en voinut hyödyntää, sillä pöytiä oli vain kahdelle sivulle.  Arvottavaksi jäi vain kummalle sivulle laitan toisen pöydän.  Valitsin oikean puolen, tietysti todetakseni, kun näyttelyväki saapuu vasemmanpuoleisesta portista että olisin voinut valita toisinkin.  Paikkamaksu oli ryhmänäyttelyksi kyllä aika korkea, mutta puitteet olivat  erinomaiset. Odotukset olivat korkealla.  
 

Myyntipäivä ja  asiakkaat
Myyntipäivä, eli sunnuntai  alkoi  myynnillisesti todella rauhallisissa merkeissä. Näyttelypaikalla tapaa mukavia ihmisiä, tuttuja, joita näkee vain koiranäyttelyissä. Tuotteista tulee suoraa palautetta, ja nyt tuli todella positiivista palautetta. Jos koiranäyttelyväeltä toivoisi jotakin on rohkeus tulla tutustumaan tuotteisiin. Vaikka tottahan toki toivon saavani tuotteita kaupaksi, niin silti tuotteita SAA myös VAIN KATSOA! Ja usein kun Sinä tulet katsomaan kojulle  ”Mitäs ihmeitä nämä on..”  niin se rohkaisee myös muita  katsomaan.  Tuotteista saa kysyä, antaa palautetta rotumalleista ja siitä miten niissä on onnistuttu!  Minä valmistan ne ja palaute kannattaa kertoa minulle! Varsinkin jos mielessäsi on toiveita uusista roduista,  muutoksista rotumallin suhteen tai ideoita uusiksi tuotteiksi,  kerro se ihmeessä!  Ilo on aina myös jutella ihmisten kanssa koira- asioista ja jännittää miten asiakkaiden  koirat pärjäävät kehässä.  Tuleeko se kauan kaivattu serti vai peräti ROP voitto!

Myyntipäivä myös jatkui myynnillisesti rauhallisena.  Yllättävät tuulenpuuskat horjuttivat telttaa sääennusteista poiketen. Samalla ne tasivat horjuttaa myös luottamustani tähän käsityölaisen ammattiin.  Migreeni alkoi tehdä tuloaan. Tuotteet oli pakattava takaisin laatikoihin ja lastattava autooon. Teltta purettava, ja putket laitettava myös autoon.  Onneksi ei satanut se olisi tuossa purkuhommassa todella ikävää. Sen sijaan aurionko porotti ikävän kuumana. Ajaessani kotiin myyntipaikalta olin todella masentunut ja migreeni pääsi valtaaman pään. Jouduin  pysähtymään tunniksi, ja ottaman autossa torkut, ja odottamaan lääkkeen vaikutusta.
 

Myyntituotto ja hirveä migreeni
Sitten myyntitulokseen.  Nyt on pakko todeta että myyntitulos oli sitten valitettava pettymys. Jo Lahden näyttelyn jälkeen jäi nippu  yrityksen laskuja maksamatta, erä päivää siis kyllä vielä oli. Odotin kovasti että olisin saanut sen verran tienattua tässä ryhmänäyttelyssä, että olisin  laskuista selvinnyt. Mutta nyt oli vähään tyytyminen,  kun juuri ja juuri sai paikkamaksun! Eihän siinä mitään, jos tämä olisi harrastus, sellaista pikku lisätienestiä. Tehtäisiin tuotteita tekemisen ilosta! Mutta nyt on kyseessä yritys, jonka pitäisi tuottaa voittoa, tai edes sen verran että saisi laskut maksettua!  

Kuinka monena päivänä teinkään näyttelyn eteen töitä? Kuinka paljon siitä tuli työtunteja? Tuotteiden lajittelu, pakkaamiset, lastaamiset autoon,  myyntiteltan pystytys, tuotteiden esille laitto ja lopuksi vielä kaikkien purku. Kahtena päivänä edestakainen ajo myyntipaikalle. Huonosta tuloksesta ja auringosta sain palkaksi migreenin jota podin vielä maanantainakin. Sitä vaan ihmettelee mitä järkeä tässä on?

Nyt muutaman päivän vaikeroinnin jälkeen koiranäyttelyiden järkevyyttä myyjän kannalta, pohdin taas seuraavan kerran Järvenpään kaikkien koirarotujen näyttelyssä toukokuun 27. päivä!  Nyt peukut ylös jotta Koiruuksia pajan taru saisi jatkua! Tervetuloa ostoksille tai ihan vain katsomaan:)