Toukokuisena sunnuntaina olin Riihimäellä ryhmänäyttelyssä Koiruuksia -pajan  myyntikojun kanssa.  Käydäkseen myymässä tuotteita koiranäyttelyissä, se vaatii TODELLA paljon tekemistä.


Valmistelut
Yleensä Koiruuksia pajan valmistelut aloitetaan selvittämällä mitä rotuja näyttelyssä on.  Jos kyseessä on ryhmänäyttely, vaatii se mukien ja muiden rotutuotteiden lajittelua.  Lahden koira näyttelyn jälkeen olin jättänyt kaikki tuotteet  pakkauslaatikoihin.  Nyt kävin kaikki mukit läpi uudelleen ja erotin 9 ja 2 ryhmän rotumukit pois. Ne pakkasin erillisiin laatikoihin, sillä ne tulisivat esille. . Muut rotumukit tulisivat myös mukaan ja  nekin piti vielä plärätä uudelleen laatikoihin, kun osa oli otettu välistä pois.  Ne tulevat  myyntikojuun vain laatikoissa, ei esille, sillä 3x3 metrin teltassa tila on rajoitettu ja hyvin pieni. Rintaneuloja ja magneetteja en käynyt läpi, vaan ajattelin tsekata ne vasta paikanpäällä. Ne kun olivat jo valmiiksi pakkauslaatikoissaan ja niistä tulisi kuitenkin kaikki rodut esille.

Telttaputket oli kannettu jo pakettiautoon,  ja lisäksi lastattiin monta monituista muovilaatikkoa  täynnä tuotteita, lisäksi  teltan seinät ja katto, myyntipöydät,  ja  pöydille tulevat korokelevyt.  Myös  yrityksen nimikyltit, ja kaikenlaiset pakkaustarvikkeet, tuotelaput  ym. pitää muistaa ottaa mukaan.  
 

Sää tarkkailussa
Eniten ulkonäyttelyissä jännittää, millainen ilma on tulossa. Kova tuuli  ja  myrskyisä ilma on kaikkein pahin. Sillä silloin on  teltta vaarassa lähteä lentoon ja tuotteet kaatuilevat ja voivat rikkoontua. Sade on tietysti kaupankäynnin kannalta huono, ja liika kuumuus saa myös koiranäyttelyväen hieman huonosti liikkumaan. Se on myös tukalaa koirien kannalta. Ja minä itse en siedä kuumasti porottavaa aurinkoa ollenkaan, sillä migreeni on auringosta johtuen melko varma saalis!
Mutta nyt näytti ilma ainakin lupaavan hyvää aurinkoista  eikä tuulta nimeksikään.  Menimme pystyttämään myyntikojua  mieheni Ilkan kanssa jo edellisenä päivänä eli lauantaina.  Näyttelypaikalla oli jo kova kuhina päällä kun talkoolaiset  ahersivat  kehien ja kehätelttojen kimpussa. On hienoa, että yhä löytyy talkoohenkeä, vaikka kyllähän se taitaa koko ajan olla vähenemään päin sellainen innostus.  Oli erittäin ilo huomata, että näyttelystä vastaavalla henkilöllä oli narut hyvin käsissään!  Kiitos siitä!
 

Myyntipaikka
Näyttelypaikka, sekä myyntiteltan paikka oli erinomainen. Paikka oli jopa niin hyvä etten ollut sellaiseen varautunut. Yleensä paikka saattaa olla alustaltaan epätasainen ja  kojut ovat niin vierekkäin että myyntipöydän saa vain yhdelle sivulle. Nyt käytössä olisi ollut peräti kolme sivua.  Sitä en voinut hyödyntää, sillä pöytiä oli vain kahdelle sivulle.  Arvottavaksi jäi vain kummalle sivulle laitan toisen pöydän.  Valitsin oikean puolen, tietysti todetakseni, kun näyttelyväki saapuu vasemmanpuoleisesta portista että olisin voinut valita toisinkin.  Paikkamaksu oli ryhmänäyttelyksi kyllä aika korkea, mutta puitteet olivat  erinomaiset. Odotukset olivat korkealla.  
 

Myyntipäivä ja  asiakkaat
Myyntipäivä, eli sunnuntai  alkoi  myynnillisesti todella rauhallisissa merkeissä. Näyttelypaikalla tapaa mukavia ihmisiä, tuttuja, joita näkee vain koiranäyttelyissä. Tuotteista tulee suoraa palautetta, ja nyt tuli todella positiivista palautetta. Jos koiranäyttelyväeltä toivoisi jotakin on rohkeus tulla tutustumaan tuotteisiin. Vaikka tottahan toki toivon saavani tuotteita kaupaksi, niin silti tuotteita SAA myös VAIN KATSOA! Ja usein kun Sinä tulet katsomaan kojulle  ”Mitäs ihmeitä nämä on..”  niin se rohkaisee myös muita  katsomaan.  Tuotteista saa kysyä, antaa palautetta rotumalleista ja siitä miten niissä on onnistuttu!  Minä valmistan ne ja palaute kannattaa kertoa minulle! Varsinkin jos mielessäsi on toiveita uusista roduista,  muutoksista rotumallin suhteen tai ideoita uusiksi tuotteiksi,  kerro se ihmeessä!  Ilo on aina myös jutella ihmisten kanssa koira- asioista ja jännittää miten asiakkaiden  koirat pärjäävät kehässä.  Tuleeko se kauan kaivattu serti vai peräti ROP voitto!

Myyntipäivä myös jatkui myynnillisesti rauhallisena.  Yllättävät tuulenpuuskat horjuttivat telttaa sääennusteista poiketen. Samalla ne tasivat horjuttaa myös luottamustani tähän käsityölaisen ammattiin.  Migreeni alkoi tehdä tuloaan. Tuotteet oli pakattava takaisin laatikoihin ja lastattava autooon. Teltta purettava, ja putket laitettava myös autoon.  Onneksi ei satanut se olisi tuossa purkuhommassa todella ikävää. Sen sijaan aurionko porotti ikävän kuumana. Ajaessani kotiin myyntipaikalta olin todella masentunut ja migreeni pääsi valtaaman pään. Jouduin  pysähtymään tunniksi, ja ottaman autossa torkut, ja odottamaan lääkkeen vaikutusta.
 

Myyntituotto ja hirveä migreeni
Sitten myyntitulokseen.  Nyt on pakko todeta että myyntitulos oli sitten valitettava pettymys. Jo Lahden näyttelyn jälkeen jäi nippu  yrityksen laskuja maksamatta, erä päivää siis kyllä vielä oli. Odotin kovasti että olisin saanut sen verran tienattua tässä ryhmänäyttelyssä, että olisin  laskuista selvinnyt. Mutta nyt oli vähään tyytyminen,  kun juuri ja juuri sai paikkamaksun! Eihän siinä mitään, jos tämä olisi harrastus, sellaista pikku lisätienestiä. Tehtäisiin tuotteita tekemisen ilosta! Mutta nyt on kyseessä yritys, jonka pitäisi tuottaa voittoa, tai edes sen verran että saisi laskut maksettua!  

Kuinka monena päivänä teinkään näyttelyn eteen töitä? Kuinka paljon siitä tuli työtunteja? Tuotteiden lajittelu, pakkaamiset, lastaamiset autoon,  myyntiteltan pystytys, tuotteiden esille laitto ja lopuksi vielä kaikkien purku. Kahtena päivänä edestakainen ajo myyntipaikalle. Huonosta tuloksesta ja auringosta sain palkaksi migreenin jota podin vielä maanantainakin. Sitä vaan ihmettelee mitä järkeä tässä on?

Nyt muutaman päivän vaikeroinnin jälkeen koiranäyttelyiden järkevyyttä myyjän kannalta, pohdin taas seuraavan kerran Järvenpään kaikkien koirarotujen näyttelyssä toukokuun 27. päivä!  Nyt peukut ylös jotta Koiruuksia pajan taru saisi jatkua! Tervetuloa ostoksille tai ihan vain katsomaan:)

Keramiikkauuni, tuo keraamikon tärkein apulainen, on minua auliisti  palvellut.. Kunnes,  tänä vuonna on ollut pientä vastarintaa havaittavissa.  Uuni on ollut minulla käytössä jo  kahdeksan vuotta.  Merkiltään se on Naber ja kooltaan 150 litrainen.  Kertaakaan siihen ei vastuksia ollut  tänä aikana vaihdettu. Uuni on ostettu käyytettynä, mutta uskoisin, vastusten olevan alkuperäiset.

Jo jonkin aikaa oli sivuseinän yksi vstuskierre  roikkunut uhkaavsti. Ja kappas vain,  vajaa kuukausi sitten, juuri ennen Lahden koiranäyttelyä,  lasituspolton päätteeksi kun avasin uunin, minua odotti ikävä yllätys.  Vastus oli  napsahtanut poikki! Siinä sitten  jäi poltot vähäksi aikaa tekemättä.

Siltä seisomalta tilasin uuden vastuksen Varnialta. Sieltä  sain  todella ammattitaitoista ja hyvää palvelua!  Mieheni Ilkka  taidokkaasti vaihtoi uuden vastuksen paikoilleen.  lastasin  uuniin raakapolton ja kaikki sujui hyvin!

Seuraava poltto oli puolestaan lasituspoltto. Menin illalla käymään pajalla ja tarkastamaan polttotilannetta. Nyt ei hyvältä näyttäneet uunin asetukset.  Koodi F1. vilkkui  näytössä, eli jotain oli todella pielessä.  Lämpötila ei noussut tarpeeksi, nIinpä sammutin uunin. Seuraavana aamuna vasta pääsin tarkastamaan tilannetta, kun  uuni oli jäähtynyt ja sain oven auki.  Syykin  löytyi: nyt oli takaseinän vastus mennyt poikki. Sekin oli jo jonkin verran roikkunut, ja osain sitä hiemn odottaakin, että sieltä se syy löytyisi.

Nyt oli sitten aika tilata  uuniin kaikki muutkin  uudet vastukset, takseinään toiseen sivuseinään ja oveen. Kyllähän se taloudellista tilannetta taas tulisi horjuttamaan!  Mutta ei auttanut, kun tarttua luuriin ja tehdä taas tilaus. Tiedossahan se oli että kyllä ne kaikki vastukset uuniin kerralla kannattaisi yleensä  vaihtaa.

No mutta nyt on uudet vastukset tulleet ja laitettu kiinni. Uunissa oli  eilen ensimmäinen lasituspoltto uusilla vastuksilla. Nyt jännittää todella! Onko lasitteet muuttuneet,  tai onko lämpötiloissa tapahtunut  nousua tai laskue verraten edellisiin vastuksiin. Pahin pelko tietysti kohdistuu juurikin noihin lasitteisiin tuotteiden väreihin. Mitä jos niistä ei tulkaan enää samanvärisiä kuin ennen... jotakin selviää kun saan uunin oven auki!

Aina sunnuntaisiaamuisin  ja arkipyhä aamusin teen hieman lisäduunia. Jo kolme- neljä vuotta, ( en tarkkaan muista) olen jakanut lehtiä, Etelä-Suomen Sanomia ja Hesaria. Lehdenjakoreitti on noin 75 kilometriä pitkä, kiertäen Asikkalan kirkolta, Iso-Äiniön, Vähä- Äiniön, Kurhilan, Viitailan mutkaisilla teillä.  

Tänään Helatorstaina jo niin tutuksi tullut reitti soljui mukavaa tahtia. Aamun tunteina reitillä näkyy jos jonkin näköisiä metsän eläviä, niin  jäniksiä, kettuja, hirviä, valkohäntäpeuroja on tullut tavattua.  Tämä aamu oli kumman valju, ei yhtään nelijalkaista ollut näkyvillä.  Saapuessani Reivilän tielle, katselin  peltomaisemaa. Kylläpä siinä tuli hätkähdettyä!  Kurkikos se siellä tepastelee... no ei kyllä väritys täsmää. Valkovoittoinen suuri lintu,  siivet mustat, punaoranssit pitkät jalat ja nokka... Siellähän oli ilmielävä Kattohaikara!! Ensimmäinen mileen tuleva ajatus oli ettei kamera ollut tällä kertaa mukana. Melkein aina se on mukana ollut, nyt kun aamut ovat valoisat olleet.

Pysäytin auton ja nousin ulos. Peltoalue oli laaja. Lintu käyskenteli pellolla ilmeisesti ruokaa etsien kymmnen lokkia seuranaan. Minut nähdessään lintu hieman hätäänty ja nousi siivilleen. Voi, nyt pelästytin sen pois, harmittelin. Lintu lensi vaan kauemmaksi ja laskeutui uudelleen pellolle. Itse asiassa l ähemmäksi sitä kohtaa jonne olin tieltä kääntymässä.  käännyin Reiviläntielle, nakkasin lehden laatikkoon ja tiirailin lintua. Nyt en mennyt ulos autosta, mutta pysähtyvä auto sai haikaran taas siivilleen. Taas se lensi lähmmäksi sitä kohtaa johon olin tietä pitkin ajamassa.  Nyt aj0in aivan hiljaa. Se kaarteli aivan auton vieressä pellon päällä. Oli se kyllä sukomattoman suuri jaUPEA  ilmestys. Sitten se suuntasi keskemmälle peltoa, jonne laskeutui.  Liekö ruokailee siellä jonkin aikaa.

Kotiin tultuani tarkastin Tiira. fi  lintupalvelusta oliko linnusta bongauksia tuolta alueelta aiemmin. Ei löytynyt, joten ilmoitin sen myös sinne. Jokioislta ja Kuhmoisista oli aiemmat lähimmät havannot. Liekö sama lintu sitten. Mutta voi kuinka kaunis se oli!